Jokin viikko sitten kerroin tutustumisestani KonMari -teokseen, ja siitä millaisen raivauspuuskan tuo kirja minussa aiheutti. Kokonaisuudessaan käytin itse raivausoperaation kolmisen viikkoa. Kyllä, kokonaiset kolme viikkoa, ja vieläkin on jotain pientä siivottavaa ja kierrätettävää.
Vaikka aikaa tähän onkin mennyt, raivausoperaatio kannatti. Huomasin, että ylimääräisen tavaran poislaitto silloin tällöin, pikkuhiljaa, ei omalla kohdallani johda mihinkään. Olin kyllä suunnitellut kyseistä suursiivousta jo pidemmän aikaa. Marie Kondon kirjan avulla sain sen toteutettua ihan uudella innolla, systemaattisesti ja loogisessa järjestyksessä. Aloitin vaatekaapistani, mikä oli järkevin siivoustekoni pitkään aikaan.
Vaatekaappini on pursuillut vähintään viimeiset pari vuotta. Pukeutumisesta olen pitänyt aina, mutta elämän tilanteen muutosten myötä homma jotenkin karkasi käsistä. Ensin piti hankkia suurempia vaatteita vauvavatsaa varten, sitten imetykseen ja kotoiluun sopivia mukavia vaatteita. Tämän jälkeen kaikenlaisia ulkoiluun ja taaperon kanssa rymyämiseen sopivia. Välillä olen lahjoittanut huonoimpia vaatteita kirpputorille, mutta pääasiassa vaatekokoelmani vain kasvoi ja kasvoi. Loppujen lopuksi minulla oli tunne, ettei koskaan ole mitään päällepantavaa. Todellisuudessa vaatevarastoni oli niin ylimitoitettu, epäjärjestyksessä ja epäkäytännöllinen, että suurin osa vaatteista meni aivan hukkaan. Käytin lähinnä vain viimeksi pesusta tulleita tai vetolaatikoissa päällimmäisenä olevia.
Vaatteitani oli oman komeroni lisäksi myös toisessa makuuhuoneessa ja eteisen komerossa. Vaatekaappini pursuili, ja ihan oikeasti aiheutti ahdistusta. Sen siivoaminen ja sen lykkääminen kävi mielessä vähintään joka ilta. Kehitin jo aiheesta itselleni stressin.
Kirjan ohjeiden mukaan aloitin kasaamalla ihan kaikki vaatteeni yhteen läjään ja karsimalla siitä, käyttäen ohjenuorana sitä, tuoko jokin vaate minulle iloa (ja ihan oikeasti tarvitsenko sitä). Voi hyvää päivää sentään sitä vaatteiden määrää. Löytyi paljon käyttämätöntä, missä roikkui vielä laputkin. Löytyi monta pahan päivän varalle, sekä kotoilu- ja mökkivaatteeksi jemmattua. Monta sellaista, josta luulin jo luopuneeni, sekä monta kadonneeksi luulemaani. Huomasin, että ylähyllyt ovat ne, jonne pahimmat varastot kertyvät. Valehtelematta kiertoon lähti puolet vaatteista. Ja vieläkin tuntuu, että niitä on liikaa. Ongelmani oli siis vaatteiden epälooginen säilytystapa ja se ylimitoitettu määrä.
Karsimisen jälkeen lajittelin vaatteet niin, että muutamia myin Facebookin kirpparilla, suurimman osan vein Fidaan ja ihan huonoimpia lumppukeräykseen. Tämän jälkeen alkoi vaatekaappien uudelleen järjestely, mikä oli varsin mukavaa puuhaa. Innostuin niin paljon, että viikkasin kaikki paidatkin Youtubesta löytyneen, alla olevan, videon avulla.
Varsin kätevä menetelmä, suosittelen kokeilemaan. Sen sijaan, että olisin latonut vaatteet totuttuun tapaan vetolaatikoihin päällekkäin, asettelin ne KonMarin tapaan riveihin. Tämä menetelmä on ollut oikea menestys! Nyt kaikki vaatteet ovat heti nähtävillä. Alimmaiset eivät unohdu sinne kaapin perukoille tai rypisty muodottomiksi vaatekappaleiksi. Kaappi pysyy siistinä ja vaatteita on sieltä helpompi valita.
Innostuin pukeutumisesta ihan uudella tavalla taas. On mukava iltaisin valita seuraavan päivän vaatteet, kun kaiken näkee muutamalla silmäyksellä. Näen helpommin, mikä sopii minkäkin kanssa, ja onko suosikkivaatteeni kaapissa vai pesussa. Harvennus kävi myös korujen keskuudessa ja nyt myös riipusnaulakko on siisti. Pukeutuminen on taas mukavaa ja nautinnollista, ja tämän olin lähes tyystin unohtanut viime aikoina.
Valtavan vaatemäärän lisäksi lähti myös hiukset. Kodin raivaamisen jälkeen ulkoinen uudistus tuntui kaivatulta. Ja olihan tuo jo aikakin. Puolta selkää hipovat hiukset kaipasivat jo raikkaampaa sekä aikuisempaa tyyliä. Vaikka viihdyin pitkähiuksisena ainakin viimeiset kymmenen vuotta, muutos ei ole kertaakaan kaduttanut. Joskus vaan pitää antaa tilaa uudelle ja antaa muutosten tapahtua.
Aiempaan postaukseen KonMarista pääset tästä linkistä.