10 viikkoa Hyvinvointivalmennusta -Kuinkas siinä kävikään?

 

Elokuusta saakka olette päässeet seuramaan minun ja yhdeksän muun bloggaajan osallistumista IWELLON 10 viikon hyvinvointivalmennukseen. Lähdin hakemaan stressitöntä ja vähemmän suorituskeskeisempää, liikunnallista elämäntapaa. Halusin lisää energiaa, liikunnan luonnolliseksi osaksi arkea ja ryhdikkäämpää ulkoista olemusta. Mitkä ovat ajatukset valmennuksen jälkeen? Miltä tällä hetkellä tuntuu? Onnistuinko?

 

 

 

Muistan, kun valmennus alkoi. Olin intoa täynnä. Jännittikin, mukavalla tavalla. Valmennus oli jotain ihan uutta, enkä itsekään vielä tiennyt mihin olin lähtenyt mukaan. En tuntenut ketään muista bloggaajista, joten olo oli vähän kuin ensimmäisenä koulupäivänä!  (Uusien kynien sijaan ostin uudet jumppavaatteet ;))

 

Tänä syksynä liikuin aika paljon, mutta ihan järkevissä määrin. Pääsin jo valmennuksen alussa irti tavastani kehittää liikunnasta stressi. Ehkä auttoi jo se, että sanoin asian ääneen ja kerroin siitä täällä blogissakin? Loin itselleni järkevät tavoitteet ja harrastin liikuntaa oman hyvinvointini vuoksi. 10 viikon jälkeen tuntui, että olin saavuttanut sen tasapainon, mitä elokuussa hyvinvointivalmennuksen avulla lähdin hakemaan.

 

 

Opin myös paljon ravinnosta. Omaa ruokailua tarkkaillessa aluksi ajatus kaiken punnitsemisesta ja kirjaamisesta ylös ahdisti. Kuinkas ollakaan, energian saantini oli joinain päivinä ihan liian alhainen. Ihmekös tuo, jos vähän väsytti. Vaikka söisi kuinka terveellisesti ja puhtaasti, on myös syötävä riittävästi.

 

Pääsin tutustamaan ihaniin ihmisiin, kokeilemaan uusia lajeja ja uudenlaisia tapoja liikkua. Sain runsaasti inspiraatiota ulkojumpasta ja kehon omalla painolla tehtävästä treenistä. Edelleen olen jatkanut tapaani tehdä kyykkyjä, hyppyjä ja ihan itse kehittelemiäni liikkeitä vaikka leikkipuiston laidalla.

 

 

Kymmenen viikkoa meni nopeasti. Valmennus päättyi. Samoihin aikoihin myös sopimukseni kuntokeskukselle päättyi. Kyllä, suurin intoni liikkua katosi näiden myötä. Oli tietenkin odotettavissa, että jokin notkahdus tuollaisen projektin jälkeen tulee. Aikeeni säännöllisestä kotijumpasta eivät ole toteutuneet, koska ilman ohjausta tai ohjelmaa en vaan saa kummoisia juttuja aikaan. Kotona myöskin keskittyminen on vaikeampaa, kuin muualla. Kotityöt ja muut ärsykkeet ovat silmien alla.

 

 

Ainoa, mistä olen pitänyt kiinni on jonkinlaiset kävelylenkit. Lapsen kanssa ulkoillaan kuitenkin joka päivä, joten välillä kävellään lähipuistoon sijaan vähän kauemmaksi ja otetaan hyötyliikunta irti. Niin, ja vähän jumppaillaan vaikka sen hiekkalaatikon reunalla. :) Kotona olen tehnyt perusjuttuja: lankkua, kyykkyjä, etunojapunnerruksia, venyttelyä.

 

 

Notkahduksen jälkeen olen päättänyt ottaa itseäni nyt niskasta kiinni. Ajattelin, että muutaman toimivan välineen kanssa jumppaaminen kotonakin olisi mielekkäämpää. Aion taas laatia jonkinlaisen suunnitelman, jonka avulla säilytän tämän hyvän olon ja kunnon, jonka valmennuksen avulla saavutin. Netti on varmaan pullollaan kotijumppaohjeita ja videoita. Onko teillä suositella jotain?

Ruokailun suhteen kaikki on kunnossa. Syön säännöllisesti ja hyvin, unohtamatta niitä satunnaisia herkkuhetkiä. Kun suuret linjat ruokavalion suhteen on kunnossa, voi välillä huoletta nauttia kakkupalan jos toisenkin.

 

Mutta se liikunta... Kuinka te olette onnistuneet tekemään liikunnasta luonnollisen ja säännöllisen osan elämää ilman ohjattua liikuntaa tai kuntosalikorttia?