tiistai 27. marraskuuta 2018

Alkuviikon tunnelmaa

Merinovillavuorillinen kypärämyssy Bredeniltä



Miten teillä siellä menee? Meille on satanut lunta, ja se onkin ihastuttanut päiväämme valtavasti. jo ennen aamukahdeksaa piirtyivät ensimmäiset lumienkelit ihan ulko-oven eteen, kun ei niitä kauemmaksi maltettu lähteä tekemään. Pikkuisten kenkien alla lumi kuulostaa kivalta ja valkoinen harso ihmetyttää. Viime talvena nyt 1-vuotiaat olivat vielä kovin pikkuisia. 5-vuotias on tietenkin vanha tekijä, mitä ensilumen kohtaamiseen tulee. ;)


On täällä ihmetelty muutakin. Sitä, kuinka ihanaa tämä joulunalusaika ja joulun odottaminen ovat. Ilmassa on selvästi taikaa. Tänään kokosin jouluun liittyviä paketointitarvikkeita, kortteja ja koristuksia samaan kassiin, valmiina tuleville lahjoille. Jotain joulusiivoustakin on aloitettu, lähinnä kaappien järjestelyä ja raivaamista. Löysin muun muassa rikkinäisen jatkojohdon, nipun epämääräisiä papereita ja jotain muuta yhtä käsittämätöntä. Miksi kaikkea jääkin säilöön?


Kotitonttu on tehnyt kepposiaan lapsille, kasvatellut piparminttukarkeista karkkikeppejä ja piiloutunut tonttulakin sisään. Oman mielen päällä on ollut lahjan hankinta 5-vuotiaalle. Kun hartaana toiveena on oma elävä perhonen, mikähän olisi korvaava juttu?


Lempeää viikon jatkoa!

sunnuntai 25. marraskuuta 2018

Arvonta


Hei! Joko olet osallistunut arvontaan Kuiskauksia-blogin Facebook sivulla? Nyt on viimeiset hetket aikaa osallistua ihanana lastenvaatesetin arvontaan, joka toteutetaan yhteistyössä Maxomorra Suomi kanssa. KLikkaa siis Facebookiin, tykkäile ja jätä kommentti. :)




perjantai 23. marraskuuta 2018

Lounasaikaan retkellä


Ruokatermos STANLEY (saatu)

Stanley ruokatermos


Meidän aamut on usein sellaisia, että emme kuulu ainakaan siihen ryhmään, jotka ovat ensimmäisenä puistossa. Tämän vuoksi silloin tällöin, kuten tänäänkin, otan meille mukaan eväät. Saadaan nauttia ulkoilusta vähän pidempään, eikä ole niin kiire lounaalle. Ulkona ruoka maistuu aina hyvälle ja uskon, että jokainen nauttii tällaisesta retkittelystä ihan arjen keskelläkin.


Ruokatermarissa pysyy lämpimänä mikä tahansa ruoka. Tänään meillä oli mukana ohrapuuro, joka on riisipuuron ohella suosikkipuurojani. Yön yli liotetut suurimot kiehuvat maitolisäyksen jälkeen ihanaksi täyteläiseksi puuroksi aamutoimien aikaan. Ja maidon pitää olla täysmaitoa ja lisään sitä kiehumisen aikana, niin tulee melko täydellistä. ;)


Merinovillavuorillinen kypärämyssy BREDEN




5-vuotias oli vakaasti sitä mieltä, että grillimakkara kuuluu tällaiseen päivään. Onneksi saatiin tulet tehtyä. :)


Aamupäivällä maahan satoi hiljalleen muutama hiutale ja maa oli osittain jopa valkoinen. Kahvi maistui hyvältä ja napakan tuulen alkaessa sai liikkua pitääkseen itsensä lämpimänä. Näinä hetkinä kaikki tuntuu jotenkin kivalta. Ihminen taitaakin olla tyytyväisin yksinkertaisten asioiden äärellä.


Stanley termos
Kahvitermos STANLEY




Kohta meille vietetään leffa-iltaa. Disneyn jouluinen klassikko pyörimään ja sohvalle täkkien alle. Joulunalusaika on niin ihanaa. <3 Ollaanko teillä jo joulutunnelmissa?


tiistai 20. marraskuuta 2018

Superhelppo perunamunakas mikrossa sormiruokailijoille (resepti)



Tänään taas valmistin päivällisellä munakkaan meidän 1-vuotiaille. Koska munakas on meillä takuuvarma ruokalajia, joka uppoaa aina, ajattelin jakaa reseptin vinkkinä tänne blogiinkin.


Munakas on kerrassaan mainio ruokalaji, ravitseva ja terveellinen. Se menee ateriana, lisäkkeenä, täytteillä tai ilman, valmistuu pannulla, uunissa tai supernopeasti mikrossa. Ja siitä pitää varmaan kaiken ikäiset. Kananmunia onkin meidän jääkaapissa ja niitä myös käytetään paljon. 


Tänään oli päivä, kun päivällisellä syötiin edellispäivien tähteitä ja sitä, mitä löytyy. Tehtiin vähän tilaa jääkaappiin. Perheen pienempien lautasilta löytyi tätä munakasta sekä uunikasviksia. Tämän mikromunakkaan täyte valmistui edellispäivän keitetystä perunasta. Teen lasten munakkaasta yleensä melko "tiivistä", niin että siitä saa helposti leikattua viipaleita ja paloja sormiruokailijoille. 





Perunamunakas mikrossa

2 kananmunaa 
1 keitetty peruna muussattuna
1 rkl mantelijauhoja (myös vehnäjauho soveltuu hyvin)
1 rkl maitoa



Sekoita kaikki raaka-aineet keskenään kupissa ja kaada mikron ja kuumentamisen kestävään astiaan. Kuumenna mikrossa 650 teholla 3 minuuttia. Ota mikrosta, anna jäähtyä ja pilko. 

Tästä annoksesta tulee jo ihan kivan kokoinen munakas lapselle, joka jaettiinkin kahden yksivuotiaan kesken. 






Tällä viikolla meillä syödäänkin niitä ruokia, mitä voi valmistaa jo olevista raaka-aineista. Välillä on ihan hyvä saada kuiva-ainekaappeja ja pakastinta tyhjemmäksi. Luvassa ainakin sienitagliatelle, katkarapurisotto ja juurespasta. 



lauantai 17. marraskuuta 2018

Yksinkertaisten asioiden äärellä








Parin viikon harmaan jakson jälkeen kirkkaan aurinkoinen aamupäivä, melko hyvin nukuttu yö ja hidas lauantaiaamu kahveineen tuntuu enemmän kuin lottovoitolta. Vein perheen seikkailemaan lapsuuden kulmille, tuttuihin metsiin ja lenkkipoluille. Mäkeä ylös kavutessa mietin, että tämä on ihan oikeaa elämää. 

Mäen päältä avautui kaunis näkymä järvelle. Kaikki ankeat ajatukset hartioilta kaikkosivat ja sillä hetkellä mikään ei harmittanut. No ehkä vähän harmitti se, että ei tullut otettua mukaan termarikahveja, mutta se on toinen juttu se. 




Rannassa tyttären kanssa heiteltiin kiviä järveen. Pomppuja ja uusia pituusennätyksiä. Ihailin aaltojen silottamia kiviä. Yksinkertaisten asioiden äärellä olo tuntuu keveältä. 


Tänä pitkänä syksynä tavanomainen syysväsymys on ollut vieraani vähemmän kuin koskaan ennen. Reseptini sen tainnutukseen on ollut enemmän mielekkäitä asioita, paljon luontoa ja ihmisiä, jotka tuovat hyvää energiaa. Kun harmaus alkaa tuntua takaraivossa astetta enemmän, viimeistään silloin on lähdettävä ihmisten ilmoille, otettava puhelu kaverille, nautittava iso kuppi kahvia ja oltava vähemmän ankara itselleen. 




Miten sinun syksy on mennyt? Vaikea uskoa, että ollaan yli puolenvälin marraskuuta. Tänään me tosin paistettiin vielä piparkakut (valmiista  taikinasta -ihanan helppoa) ja suunniteltiin joulua. Tekisinkö jouluna glögikakun ja vaniljaisen suukkokakun? Näitä ehtii miettiä. :) Mukavaa viikonlopun jatkoa. 

keskiviikko 14. marraskuuta 2018

Kasvistäytteiset juustosarvet (resepti)


Kasvis-juustosarvet





Reseptipostausta lupasin ja tässä se tulee. Isänpäivän herkkupöytä oli tällä kertaa poikkeuksellinen, sillä se perinteinen kakku jäi tekemättä. Ajankohtaa leipomiselle ei oikein löytynyt ja tietäen kolme pientä apuriani ;)… Noh, kyllä te arvaatte.  Näin mentiin nyt ja hyvä siitä tuli.


Kakun sijaan nautittiin runsaasta pöydästä, joka täyttyi pienistä herkuista, joita tarkoin edellisenä päivänä valittiin. Isänpäivän aamuna leivottiin 5-vuotiaan kanssa vielä kasvistäytteiset juustosarvet, jotka olivat mukavan lämpimiä vielä kahvin aikaan.


Juustosarvet kasvistäyte



Tämä resepti on meille tuttu entuudestaan ja nyt käytin vehnäjauhon sijaan sämpyläjauhoja. Näin sarvista tuli vähän ruokaisempia ja rakenteesta kivan rouhea. Puolet sarvista täyttyi juustolla ja raastetulla porkkanalla, toinen puoli taas juustolla ja oliiviviipaleilla.


Kasvistäytteiset juustosarvet


4,5 dl sämpyläjauhoja
ripaus suolaa
3 tl leivinjauhetta
100g voita
4 dl juustoraastetta
1,5 dl kylmää vettä


1 raastettu porkkana
1 dl pilkottuja oliiveja


kananmuna
auringonkukan siemeniä


Sekoita kuivat aineet ja 3 dl juustoraastetta keskenään. Nypi mukaan pehmeä voi. Sekoita joukkoon nopeasti vesi. Laita taikina hetkeksi jääkaappiin. 


Jaa taikina kahteen osaan. Muotoile taikinasta pallot ja kaulitse pyöreän muotoisiksi levyiksi. Jaa kukin taikinalevy kahdeksaan osaan. Ripottele juustoa ja täytteitä sarven leveään päähän ja rullaa oikeaan muotoonsa sarviksi. Voitele sarvet munalla ja ripottele pinnalle auringonkukan siemeniä. 


Paista 200 asteessa 15 minuuttia. 

lauantai 10. marraskuuta 2018

Rikottuja rutiineja




Eilen aamulla ulos katsellessani päivän agenda muuttui kertaheitolla ulkoilusta joksikin sisätiloissa tapahtuviksi asioiksi. Ulkoilu toki on pukeutumiskysymys, mutta juuri tänään harmaus ja kosteus ei houkuttanut. Miksipä ei tehdä jotain muuta? Viikonloput onkin juuri sopivia hetkiä tehdä kaikenlaista arkirutiineista poikkeavaa. Rutiinien rikkominen on jossain tapauksissa jopa virkistävää. 



Breden kids
Pojan myssy Breden kids (yhteistyö)


Jo aamupäivästä laitettiin lyhyt lastenelokuva pyörimään. Pienimmät eivät juonesta ymmärtäneet, mutta musiikista he ottivat ilon irti. Siihen päälle antoisa kirpparikäynti, joka oli erittäin kukkaroystävällinen, koska löysin edullisesti monta tarvitsemaani asiaa (ja tietenkin pakolliset heräteostokset lapsille -leluja, kuinka ollakaan). 




Alkuviikosta otetut kuvat muistuttavat lempeistä alkutalven päivistä. Ensi viikolla ollaan taas niiden arkisten rutiinien parissa, jotka pitävät pakan koossa. Pelataan pikku-ukon tämän hetken suosikkilajia jalkapalloa, otetaan keinussa vauvavauhdit ja kikatellaan. Syksyllä ja talvella meillä keitellään paljon puuroja, rauhassa haudutellen. Niistä pitää kaikki. Omat suosikkini ovat riisi ja ohra. Miten teillä?


Tänään on vietetty Isänpäivää. Päivää, johon sisältyy valtavasti onnea, kiitollisuutta, mutta myös ikävää ja haikeutta. Meillä kuitenkin leivottiin ja  siitä onkin tulossa reseptipostaus myöhemmin. Mukavaa iltaa. <3

perjantai 9. marraskuuta 2018

Vastaisku kaamokselle: helppo ja hyvä pataleipä (resepti)




Maxomorra jumpsuit
Tytön kettu-jumpsuit Maxomorra (yhteistyö)


Olen ajoittanut pataleivän teon sellaisille päiville, kun tiedän tekeväni muitakin uuniruokia. Sama uuninlämpö on sitten kätevä hyödyntää niin ruoan kuin leivänkin paistamiseen. Maukas pataleipä on myös yksi leipäsuosikeistani (vaikka tunnustan kyllä rakastavani lähes kaikkea leipää..!) ja sen valmistus aloitetaan jo edellisenä päivänä, jotta taikina saa rauhassa tekeytyä. Tämä leipä on myös kertakaikkisen helppo: vain vähän raaka-aineita ja työvaiheita. Eikä hätää, jos oikean kokoista pataa ei löydäkään. Minäkin turvauduin kattilaan.



Maxomorra jumpsuit
Maxomorran jumpsuit (yhteistyö)



Jauhojen kanssa ei myöskään ole niin tarkkaa, meilläkin leipä yleensä valmistuu niistä, mitä nyt sattuu löytymään. Kunhan vain määrät ovat oikein. Eilinen pataleipäni on valmistettu Meillä kotona -blogissa olleen reseptin pohjalta. Alla oma versioni siitä. 


Pataleipä 


7 dl jauhoja (oma versioni oli 5 dl sämpyläjauhoja ja 2 dl hiivaleipäjauhoja)
0,5 tl kuivahiiva
2 tl suolaa
3,5 dl vettä
tilkka siirappia
tilkka öljyä
auringonkukan siemeniä


Sekoita kulhossa keskenään kuiva-aineet. Lisää vesi ja siirappi. Sekoita nopeasti, älä vaivaa. peitä taikinakulho kelmulla ja anna kohota huoneen lämmössä 12-24 tuntia. Mitä pidempi kohotusaika, sitä enemmän makua valmiista leivästä löytyy. 


Kumoa taikina jauhotetulle pöydälle ja muotoile palloksi. Vältä jälleen vaivaamista. Peitä liinalla ja kohota vielä puoli tuntia. 


Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Laita 2-3 litran kannellinen pata tai kattila kylmään  uuniin kuumenemaan. Kun taikina on kohonnut puoli tuntia, ota kuuma pata uunista, sivele se sisältä öljyllä ja asettele kohonnut leipä varovasti sinne. Ripottele päälle auringonkukan siemeniä. Laita kansi päälle ja pata uuniin 30 minuutiksi. Tämän jälkeen ota kansi pois ja paista vielä 15 minuuttia. Nyt leipä on valmis. Kumoa se pois padasta ja nauti. 


Helppo pataleipä
Helppo pataleipä



Hämärät ja sateiset illat ovat houkuttaneet pysyttelemään kotioloissa. On leivottu leipää, piirretty, vietetty leffailtaa, luettu, käperrytty illan hämyyn ja sylitelty. Tässä osittaisessa kaamoksessa on antanut itselleen luvan ottaa löysemmin. Ja hei, sunnuntaina on Isänpäivä. Jauhopeukalot jo syyhyää. ;) 

sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Uusia alkuja



Breden pipo
Lasten päähineet Bredeniltä (saatu)



Sunnuntai. Ehkä kivoin päivä maanantain jälkeen. Maanantai on aina uusi alku, uudet jutut. Ikään kuin lupa aloittaa alusta, tehdä uudesta viikosta jälleen entistä parempi. Sunnuntaina taas huokaisen, kuinka nopeasti viikko vierähtikään, mitä tehtiin ja mitä alkavalla viikolla on tulossa. Suunnittelen seuraavan viikon ruokalistan, vilkaisen kalenteriin merkityt asiat ja teen listan tehtävistä asioista.


Aiemmin tällä viikolla kuun vaihtuessa mietin myös, kuinka hieno lokakuu olikaan. Tapasin ihmisiä, vanhoja tuttuja, ystäviä, kavereita, sukulaisia. Sen lisäksi tapasin monta uutta tuttavuutta, pääsin tekemään antoisia blogijuttuja ja taas kosketuksiin työelämän kanssa. 


Kotona otin uusia tapoja käyttöön pitääkseni yllä jonkinlaista järjestystä, mikä pienten termiittien kanssa tuntuu välillä hyvin haastavalta. Lasten kanssa liikuin paljon, pelattiin pallopelejä, tehtiin metsäretkiä ja iltalenkkejä. Reippaan liikunnan lisääminen olikin yksi lokakuun tavoitteista ja se onnistui. Kokonaisuudessaan lokakuu oli hyvä ja antoisa. Toki haasteitakin koettiin, mutta vaakakupissa positiiviset asiat painavat enemmän. 


Nyt eletään marraskuun alkua. Uudet tavoitteet, haasteet ja kuviot mielessä. Tässä vaiheessa ajatukset siirtyvät väkisinkin jo jouluun. Pari uutta reseptiä taiteltuna muistikirjan väliin, lasten jouluisten asujen suunnittelua. Uskon, että koko loppuvuosi tulee olemaan aika mukava. 


Tytön päähine Breden