Omassa askeettisessa kuplassa elämisestä on tullut uusi normaali. Tuntuu niin hullulta, että tähänkin vallitsevaan eloon on voinut tottua.
Kaipaan ihmisiä, perhettä ja ystäviä, puistokavereita, kohtaamisia työssäni asiakaspalvelussa. Leikkikavereita lapsilleni, kevyttä rupattelua kaupassa asioidessani ja sitä, millaista on heittää hyväntuulista juttua jonkun ihan ventovieraan kanssa.
Huomenna leivon lasten kanssa pullaa. Saunapäivä on viikon päivistä se odotetuin. On pillimehut ja Muumi-karkkiaskit. Näistä me ollaan onnellisia.
Tällaista elämä nyt on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!