Vähemmän nopeat, mutta ihanat töppöset

Mitäkö olen puuhaillut viime illat? No virkannut näitä pieniä tossuja. Ajatukseni oli päästä helposti ja nopeasti eroon langanjämistä, mikä oli melkoista harhakuvitelmaa ainakin sanojen helposti ja nopeasti kohdalla.

Isoäidin neliö on tuoreessa muistissa, eli sen opetteluun en käyttänyt aikaa. Mutta langanpäitten päättely ja kokoaminen, nehän sitä aikaa erityisesti vievät. Ensimmäinen tossu on ihan pian valmis, mutta ilman yhtä purkamiskertaa ei siitäkään selvitty. Olikohan suurin virhe kuitenkin se, kun samalla seurasin Kadonneen jäljillä. ;)

Pienelle tossulle pari valmistunee nopeammin, kun tekniikka on valmiiksi hallussa. Ajan viemisestä loppujen lopuksi viis, kunhan nämä lämmittävät pieniä jalkoja. <3

P.S: Tuosta Maija Paavilaisen Virkkaa ruutuja! -teoksesta löytyy monta kivaa vinkkiä. Töppösten lisäksi ohjeita moneen lähtöön, vaikka joululahjaksi toteutettavaksi. Kirjassa myös avataan niitä termejä, jotka oli jo unohduksissa, kuten rapusilmukka ja luotospisto.