36. Eikä tunnu missään.

Tänään pärähti mittariin 36 vuotta. Viime vuoden ikäkriiseilyn jälkeen tämä ei tunnu oikeastaan miltään. 35 oli kai jokin maaginen raja, ja nyt tuntuisi olevan ihan sama täytänkö sen 36 tai vaikka 39. Ollaanhan tässä nyt keski-ikää lähestyviä, ihan oikeasti aikuisia. Ja tästä minä pidän.

Viikonloppu oli muutenkin hieman erilainen kuin tavallinen viikonloppumme. Perinteinen hidas aamiainen skipattiin kumpanakin aamuna. Eilen söimme "ihan tavallisen aamiaisen" ja lähdimme suoraan aamupalapöydästä pulkkamäkeen ja ulkoilemaan. Mukana tietenkin grillattavat eväsmakkarat ja voileivät. Ai että, miten eväät maistuukin aina niin hyvälle. Ja voitte varmaan vain arvata, miten ihanalta maistui kuuma kaakao kaiken ulkoilun ja eväiden päälle?

Tänä aamuna puolestaan nautin aamiaisen hyvin nopeaan tahtiin, vaikka syntymäpäivä olikin. Kiiruhdin nimittäin intoa puhkuen kakunkoristeluhommiin, johon sain pian avuksi 3-vuotiaan (vielä innokkaamman). Lopputulema ei ollut ihan se sama, mikä visioni oli. ;) Mutta maku ratkaisee. Ja tietenkin se, että olihan meillä kivaa sitä koristellessa. <3 Muutenkin nuo tarjoilut näyttävät siltä, että sopisivat yhtä hyvin 36-vuotissyntymäpäivien lisäksi vaikka 3-vuotispäiville. Niiden suhteen en ole aikuistunut yhtään. ;) Kakussa muuten maistuu eniten suklaa ja minttu, mikä on aika lyömätön yhdistelmä!

Näillä eväillä kohti uutta viikkoa. Ja meinaan muuten syödä kakkua vielä huomennakin.