Parin viikon harmaan jakson jälkeen kirkkaan aurinkoinen aamupäivä, melko hyvin nukuttu yö ja hidas lauantaiaamu kahveineen tuntuu enemmän kuin lottovoitolta. Vein perheen seikkailemaan lapsuuden kulmille, tuttuihin metsiin ja lenkkipoluille. Mäkeä ylös kavutessa mietin, että tämä on ihan oikeaa elämää.
Mäen päältä avautui kaunis näkymä järvelle. Kaikki ankeat ajatukset hartioilta kaikkosivat ja sillä hetkellä mikään ei harmittanut. No ehkä vähän harmitti se, että ei tullut otettua mukaan termarikahveja, mutta se on toinen juttu se.
Rannassa tyttären kanssa heiteltiin kiviä järveen. Pomppuja ja uusia pituusennätyksiä. Ihailin aaltojen silottamia kiviä. Yksinkertaisten asioiden äärellä olo tuntuu keveältä.
Tänä pitkänä syksynä tavanomainen syysväsymys on ollut vieraani vähemmän kuin koskaan ennen. Reseptini sen tainnutukseen on ollut enemmän mielekkäitä asioita, paljon luontoa ja ihmisiä, jotka tuovat hyvää energiaa. Kun harmaus alkaa tuntua takaraivossa astetta enemmän, viimeistään silloin on lähdettävä ihmisten ilmoille, otettava puhelu kaverille, nautittava iso kuppi kahvia ja oltava vähemmän ankara itselleen.
Miten sinun syksy on mennyt? Vaikea uskoa, että ollaan yli puolenvälin marraskuuta. Tänään me tosin paistettiin vielä piparkakut (valmiista taikinasta -ihanan helppoa) ja suunniteltiin joulua. Tekisinkö jouluna glögikakun ja vaniljaisen suukkokakun? Näitä ehtii miettiä. :) Mukavaa viikonlopun jatkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!