B niin kuin BLOGI

Elämäni aakkosissa ollaan menossa toisessa kirjaimessa. B niin kuin Blogi, kuinkas muutenkaan. Tätä Pikku-Bambin Blogia olen kirjoitellut nyt reilun vuoden ajan. Tämän vuoden puolella aktiivisemmin ja vauhti vaan kiihtyy. Ensimmäiset postaukset tässä blogissa olivat tosin jo vuoden 2013 lopulla, mutta blogi vain oli olemassa, en voi oikeastaan sanoa bloganneeni tuolloin.

 

Aloin kirjoittamaan blogia siitä syystä, että halusin omille askartelu- ja ruokaohjeille kuvineen jonkin tallennuspaikan. Halusin myös väylän ilmaista itseäni ja harrastuksen, jota voisin toteuttaa kotona lapsen päiväunien aikaan. Itse seurasin ehkä muutamaa blogia, enkä ollut perehtynyt koko bloggaamiseen sen enempää. Näin jälkiviisaana voin sanoa, että olisi ehkä kannattanut. Blogin nimi tuli siitä, että olin tuore pienen bambin äiti. Ajatukset ja askareet pyörivät lähinnä tuon yhden ihanan asian ympärillä.

 

 

Ennen tätä nykyistä blogia olin kyllä harvakseltaan kirjoitellut erästä, nyt jo suljettua, blogia. Tuo blogi oli aika erilainen tähän nykyiseen verrattuna, olihan elämäni silloin muutenkin hyvin eri tilanteessa. Aiempi blogi täyttyi lähinnä kattauskuvista illanistujaisissa, resepteistä ja muutamista asupostauksista. Diy-juttuja kyllä oli monta, samoin kirppislöytöjä, pari taidokasta silmämeikkikuvaa ja jopa viinisuosituksia. Nyt huvittaa vaatepostaukset, joissa pää on rajattu pois tai kasvojen kohtaa sumennettu.

 

 

Olin kaavaillut Pikku-Bambin Blogista lähinnä askartelublogia. Aika, ideat ja työtilat eivät kuitenkaan riittäneet siihen, että olisin tuottanut ainoastaan diy-juttuja. Hiljalleen aloin kirjoittamaan muustakin ja antamaan vähän enemmän itsestäni. Kiinnostuin yhä enemmän mm. luonnonkosmetiikasta ja hyvinvoinnista. Innostuin tekemään kaikenlaisia kosmetiikkakokeiluja kotonakin. Löysensin vähän rajaamiani aihealueita. Oli helpompi kirjoittaa, koska aiemmin energiaa meni siihen, mistä EN VOI kirjoittaa, kuin siihen mistä kirjoitin.

 

 

Siitä, että kirjoitan blogia, en kertonut kenellekään. Mieheni tietysti tiesi ja sai joskus oikolukea tekstejäni. Jossain vaiheessa pari kaveria oli lukenut blogiani ja tunnistanut. Kukaan kaveripiirissä ei blogannut, joten en oikein halunnut ottaa koko aihetta puheeksi. Blogi tuntui jotenkin parikymppisten ihmisten harrastukselta. Parille kaverille kerroin blogista, kun en voinut keksiä enää syitä, mistä olin vaikka saanut bloggaajalipun johonkin tapahtumaan tai voiteita testattavaksi. Huomasin, että oli helpompaa olla avoin. Keväällä tein blogille omat Facebook-sivut ja kutsuin kavereita tykkäämään. Näin sain samalla luontevasti kerrottua tästä harrastuksesta. Blogi sai ihan positiivisen vastaanoton. Edelleenkään en aiheesta juuri muiden kanssa keskustele. Varmasti juuri siksi, ettei lähipiiristä löydy muita blogia kirjoittavia. Ellette tekin sitten kirjoittele salaa..? ;)

 

 

 

Blogi on myös kannustanut minua perehtymään enemmän valokuvaukseen. Olen innoissani lukijoista, blogikavereista ja pulinasta kommenttiboksissa. On mahtavaa kuulla, jos joku on blogini ansiosta inspiroitunut tai ilahtunut jostain. Blogin ansiosta saan myös tehdä sitä, mitä olen aina palavasti halunnut: saan kirjoittaa.

 

Pieniä muutoksia blogiin on tulossa. Blogin ulkoasu ja kaikki muu pysyy, mutta nimi muuttuu. Bambimmekaan ei enää ole niin pieni ja nimi ei tunnu enää kertovan blogin sisällöstä. Tulossa on siis luonnollinen askel eteenpäin.
Jo ennen blogia vannoin, etten tule kirjoittamaan omalla nimelläni, kertomaan mitään itsestäni, enkä laittamaan omaa kuvaa blogiin. Oli tarkoitus pysyä asiatekstissä ja pysyä täysin anonyymina. Mutta niin ne vaan asiat muuttuvat, ja tässä sitä nyt ollaan. Onhan minustakin mukava tietää, miltä se blogikaveri näyttää.