Lähdetäänkö luontoon?

Olen aina ollut luontoihminen. Vaikka tykkään asua kaupungissa, ihmisten ja hyödykkeiden ympäröimänä, luonto on oltava lähellä ja sinne on päästävä säännöllisesti. Kasvit, eläimet ja raitis ilma rauhoittavat ja niistä saa valtavasti energiaa. Kotimme lähellä on muutama rauhallinen puisto sekä lampi lintuineen, joissa piipahdamme päivittäin.

 

 

Sienestys ja marjastus ovat tuttuja harrastuksia jo lapsuudesta. Keväisin keräämme korvasieniä ja syksyisin intohimoni ovat maukkaat suppilovahverot ja mustat torvisienet. Tänä kesänä myös oma tytär on päässyt tutustumaan  retkeilypuuhin. Mikä onkaan ihanampaa, kuin mustikoista innostuva taapero ja pienet sormet, jotka äidin apuna noukkivat keltaisia kantarelleja? Luonnonihmeissä on lapselle paljon tutkittavaa, ja luonto pesee tabletit ja pleikkarit mennen tullen.

 

 

Tytär on saanut minut uudelleen innostumaan ja tutustumaan luontoon vielä vähän enemmänkin. Kirjastosta lainasin Suomen lasten retkeilyoppaan, joka on mainiota luettavaa koko perheelle. Teos sisältää paljon tietoa ja hyödyllisiä vinkkejä. Toivon, että jatkossa tunnistaisin paremmin eri eläin- ja hyönteislajeja, ja osaisin kertoa lapselleni luonnonilmiöiden synnystä. Kunhan hän vielä vähän tuosta kasvaa, haluan tarjota hänelle telttaretken aitona elämyksenä.

 

 

Aiemmin tällä viikolla retkeilimme mummolasta läheiselle laavulle. Lähistöltä löysimme hienon saaliin kantarelleja. Tytär oli silminnähden innoissaan sammakosta polun varrella, sekä mustikoista, joita hän itse poimi suuhunsa suoraan mättäästä. Eväät maistuvat hyvältä pienen reippailun jälkeen raittiissa ilmassa. Halailinpa minä tuolla luonnon keskellä puitakin ja ihan varmasti sain niistä voimaa pitkäksi aikaa.

 

 

 

Retkelle kannattaa varustautua sopivasti, etenkin kun mukana on lapsia. Istuinalustat, eväät ja juomat kulkevat kätevästi mukana repussa. Myös wc-paperia, puhdistusliinoja, laastaria ja muutama vaihtovaate kuuluu meidän vakiovarusteisiin, kun koskaan ei tiedä mitä näiden pienten kanssa sattuu. Unohtamatta sieniveitsiä, astioita ja pusseja, kun sitäkään ei tiedä, millainen saalis eteen tupsahtaa. Sienet kyllä hätätilanteessa kulkevat vaikka anorakin hupussa. ;)

 

Toivon ensi viikolla edes yhtä sateetonta päivää, koska sinne metsäretkelle olisi taas päästävä. Näiden sateiden jälkeen pari lämmintä ja kuivaa päivää varmasti innostaisi sieniäkin nousemaan pintaan.

 

Miten teidän laita on: oletteko luontoihmisiä?