Elämäni aakkoset: A

Tämä aakkoshaaste on ollut jo useammassa blogissa, olette varmaan huomanneet.  Aiemmin olen täällä blogissa maininnut, että melkeinpä fanitan kaikenlaisia haastepostauksia, joten päätin tarttua tähän(kin). Nämä ovat rennolla otteella toteutettuja ajatelmia. Tervetuloa vaan lukemaan, aakkosia on aika monta. ;)  Tässä kuitenkin ensimmäinen postaus elämäni aakkosia.

 

A niin kuin aamu.

Olen aamuihminen, siinä mielessä, että pidän aamuista. En kuitenkaan erityisemmin pidä aikaisista herätyksistä. Mielelläni nukkuisin pitkälle aamupäivään. Vaikka siinäkin on viehätyksensä, että aikaisin herätessä saa paljon tehtyä. Ja koska siitä, mihin aikaan herään en päätä minä itse, jalkeilla ollaan joskus jopa kukon laulun aikaan. Illalla ja loppupäivästä voi sitten ottaa jo rennommin.

 

Minulle on tärkeää, että aamuisin ei tarvitse hosua. Herään mieluummin hyvissä ajoin, kuin teen kaiken kiireellä. Haluan nauttia kunnon aamiaisen (eli kaurapuuroni) perheen kanssa ja silmäillä lehden läpi ennen muita toimia. Ennen tyttären syntymää, kun olin työelämässä, heräsin aina hyvissä ajoin, alkoi työt mihin aikaan hyvänsä.

Aamukahvi on ihan olennainen osa päivää. Ilman sitä en lähde käyntiin. Yksi kuppi riittää, viikonloppusin kaksi. Niinä harvinaisina aamuina, kun olen joutunut toimimaan ilman kahvia, päivä on lähtenyt käyntiin kuin olisin jossain usvassa. Kahviriippuvaiset, tiedättekö, mitä tarkoitan?

 

Yleensä iltaisin laitan seuraavan päivän vaatteet valmiiksi, pakkaan laukun ja siistin kodin helpottaakseni tulevaa aamua. Mietin myös mielessäni, mitä menoja on seuraavana päivänä ja mihin aikaan, mitä haetaan kaupasta, pestäänkö pyykkiä jne. Pidän siitä, että on suunnitelmia ja melko selvät sävelet. Joskus (eli aika usein) kirjoitan to do -listan, jottei mitään oleellista unohdu.

 

On myös niitäkin aamuja, että kaikki tuntuu menevän päin mäntyä. Herätään liian myöhään tai ihan liian aikaisin, olo ei ole virkeä tai noustaan väärällä jalalla. Maitopurkki kaatuu, puuro kiehuu yli, mittaan kahvinporot väärin ja sanomalehti ei ole tullut. Näinä aamuina tuntuu, että varmasti koko loppupäivä noudattaa samaa kaavaa. Onneksi näistäkin aamuista selviää. Vaikka koko päivä tuntuisi vähän nihkeältä, tulee taas seuraava aamu, joka varmasti on parempi.

 

Ehkä minun aamuissani tärkeintä on se, että päätän ja sanon itselleni, että tästä tulee hyvää päivä. Ja yleensä näin tapahtuu.