Tänä syksynä repäisin: ostin jäsenyyden liikuntakeskukseen. Olin (lähes) vannonut, etten sellaista mene tekemään koskaan. Syynä on se, että tuollaisen jäsenyyden hankittua alan stressaamaan siitä. Tulee sellainen olo, että on harrastettava, ettei maksa turhasta. Harrastamisesta häviää se leppoisuus ja idea, että teen sitä omasta, vapaasta tahdostani. Kerran aiemmin minulla on ollut jäsenyys liikuntakeskukseen ja näin kävi. Nyt kuitenkin elämän tilanne on eri ja mahdollisuudet harrastamiseen toisenlaiset.
 |
| Keväällä 2014 |
Kohta tulee kuluneeksi kaksi vuotta siitä, kun aktiivinen liikunnan harrastamiseni loppui kuin seinään. Vuosi sitten syntyi ensimmäinen lapseni ja pitkään puheet jostain säännöllisestä urheilusta vaunulenkkien lisäksi olivat minulle ihan utopistisia. Syystäkin, koska pikkuvauva-aika voi olla hyvinkin väsyttävää. Univaje, tiukat imetysdieetit, painon jojoilu ym. vievät helposti mehut pois koko naisesta. Jossain vaiheessa kuitenkin pyörittelin ajatusta aloittaa tekemään jotain lenkkeilyn ja kotijumpan lisäksi. Tänä keväänä olokin alkoi olla sellainen, että jotain pitäisi tehdä ja tunsin olevani siihen johonkin valmis. Ylipainosta tai raskauskiloista ei ollut kyse, vaan siitä, että olo oli ihan ryhditön ja joskus saavutetut lihakset ovat hävinneet.
 |
| Kesällä 2014 |
Ihan ensimmäisenä siistin hieman ruokailutottumuksiani. Säännöllisyyttä, puhtaampaa ravintoa, sopivasti kaikkea. Vähemmän sokeria ja huonoja rasvoja. Ei siis mitään tähtitiede juttuja.
Vanhojen tuttujen lajien pariin palaaminen ei tuntunut enää tarpeeksi kiinnostavalta. Jonkin aikaa pohdin, mikä olisi uusi juttuni. Elo-syyskuussa eräässä Facebookin ryhmässä satuin näkemään tutustumisedun ilmaisesta kahden viikon treeniajasta. Koska tutustuminen ei sitoisi minua mihinkään, otin veloituksettoman treeniajan avoimin mielin vastaan. Tutustumiskäynnin ja mukavan konsultaation jälkeen harrastin pari viikkoa tehokkaasti. Erilaiset liikuntatunnit tulivat tutuiksi. Pitihän minun ottaa kaikki irti, kun ilmaiseksi sain. :D
Tykästyin jopa ryhmäliikuntatunteihin! Aiemmat kokemukset olivat vuosien takaa jostain hikisestä jumppasalista, jossa parikymmentä naista tahkoaa aerobicia naamat peruslukemilla. Kun ohjaaja neuvoo liikkumaan vasemmalle, minä lähden oikealle. Jep jep. Tuolloin en viihtynyt.
Tutustumisjakson päätyttyä pidin hieman mietintätaukoa. Loppujen lopuksi tulin siihen tulokseen, että jäsenyys on kannattava. Se sisältää paljon kaikkea, kuten kuntosalikäynnit, ohjauksen ja ryhmäliikuntatunnit. Ja yksittäiset kuntosalikäynnit ja ohjatut tunnit ne vasta kalliita ovatkin, ilman jäsenyyttä. Se motivoi nyt eri tavalla kuin ennen: tulee käytyä, kun siitä on jo maksanut.
Nyt siis liikun taas ja nautin siitä. Harrastus vaatii vähän sumplimista, totta kai, kun on kyse lapsiperheestä. Vaikken oikeasti ole aamuliikkuja lainkaan, ja rakastan rauhallisia aamuja, olen löytänyt itseni pyörän selästä polkemassa jumppatunnille puoli tuntia heräämisen jälkeen. Sormet kohmeisina ja unihiekat vielä silmissä. Joka kerran jälkeen myhäilen tyytyväisenä, että kannattipas lähteä.
Olokin on alkanut olla ryhdikkäämpi. Tunnen, että niitä lihaksia on vielä siellä jossain. Mikä tärkeintä, myös ruokavalio on muuttunut paljon järkevämpään suuntaan. Syön vähintään viisi kertaa päivässä terveellistä ruokaa. Aamuisin puuroa, välipalana rahkaa, marjoja ja hedelmiä. (Okei, tytön synttäriviikon aikana ravinto koostui lähinnä pullasta ja piirakoista. Pari salaatinlehteä ja omenan saatoin syödä ohimennen.) Kahvin kanssa nautin keksin tai pullan. Ei sen tarvitse olla niin orjallista.
Millaisia liikuntatottumuksia teillä on? Oletteko lenkkeilijöitä, jumppailijoita tai kuntosali-ihmisiä? Mikä teitä liikuttaa?
Onpahan herkullisen näköinen salaatti. <3 Ja upeeta nostan hattua, sama ryhtiliike tulisi täällä tehdä. Kummasti ne raskauskiloja jäi ja lisää on tullut.
VastaaPoistaKaunista torstaita sinulle. Blogisi näyttää kauniilta. :)
Tiia
Kiitos Tiia kommentistasi! Niitä on mukava saada. :)
VastaaPoistaMinulla on hankalinta aina ollut aloittaminen. Nyt alun jälkeen olen ihan koukuttunut ja motivaatio kasvanut. Toivotaan, että intoa riittää jatkossakin..!
Kivaa viikonlopun odotusta sinulle. :)
Mä odotan ryhtiliikettä. Kävin ennen raskautta pari vuotta kuntosalilla ja pudotin sillä painoakin 16kg. Sali kuitenkin piti vaikean raskauden vuoksi jättää tauolle ja raskauden jälkeen kun palasin salille, tuntui jotenkin pahalta. itsetunto oli nollassa ja tuntui että vyöryin vain laitteesta toiseen ja osin vuodelevossa mennyt raskaus oli syönyt kaikki lihakset. Sali jäi. Kesällä irtisanoin jäsenyyden. Harmittaa tosi paljon koska ennen raskautta nautin kuntosalilla käymisestä, kävin siellä 5krt viikossa. En tiedä mitä tapahtui. Toivottavasti kipinä vielä syttyisi.
VastaaPoistaLuulen ymmärtäväni, mitä tarkoitat. Itse menin salille 3-4 kk raskauden jälkeen ja se oli liian aikaista. Oli sellainen väkisin tekemisen maku, enkä nauttinut, ja oma kroppa ärsytti. Nyt kun löysin uuden harrastuspaikan ja uudet lajit, innostuin ihan tosissaan. myös ruokavalion muutos sitä enne toi motivaatiota. Mielestäni silloin pitää aloittaa, kun itsestä tuntuu siltä. Muuten siitä liikkumisesta lähtee kaikki ilo. Kipinä varmasti syttyy, kun aika on oikea ja itse olet valmis. :)
VastaaPoistaja vielä Zas, ihan huikea ollut tuo sinun painonpudotus ja treenitahti! :) Vaikea raskaus vie kyllä kaikki mehut, koska se vaikuttaa niin vartaloon kuin mieleenkin. Enkä siten ihmettele, jos kipinä on ollut kateissa.
VastaaPoista