lauantai 10. syyskuuta 2016

Ystävyyden matka










Kolme naista. Saman ikäistä. Takana monta vuotta yhteistä ystävyyttä ja historiaa. Jaettua iloa, surua, kohtaloa, onnen ja murheen kyyneleitä. Jokainen elää omaa elämää eri kaupungissa. Kun nähdään, juttu jatkuu siitä mihin jäi.

Viikko sitten hyppäsin Onni-bussiin, josta alkoi matka kohti Kuopiota ja viikonloppua näiden naisten kanssa. Matkaa suunniteltaessa tuskailin lippuvarauksen ja jumittavan koneen kanssa. Kaksi minuuttia tästä, ja ystäväni on varannut lipun puolestani.

Reppuuni pakkaan sellaista, mitä minun "arkielämääni" ei kuulu, kuten korkkarit, kihartimen ja pari levyä suklaata. Suklaalevyistä toisen syön jo menomatkalla





Matkaa on suunniteltu. Sitä on odotettu. Paljon. Tämän kesän ja syksyn aikana on tuntunut, että on eletty läpi tunteiden koko kirjo onnesta pettymyksiin, surun, kivun ja ilon kyyneliin. Jokaisella meistä kolmesta puhaltaa suuret muutoksen tuulet. Tarvitseekohan vielä toistamiseen mainita, että tätä matkaa odotettiin ja se tuli tarpeeseen.

Voidaan puhua jo melkoisesta irtiotosta, koska omalla kohdallani perhe tai vähintään tytär kulkee mukana suurimman osan ajasta. Sydäntä kouraisi, kun vilkutimme toisillemme asemalla. Ikävä ehti tulla, mutta selvisimme hienosti. Kaikki omilla tahoillamme.

Lauantai menee hilpeästi Matkuksessa ja Ikeassa ostoksia tehden ja syöden. Henkilökohtaisesti hurmaannun lähinnä ostokeskuksen lastenvaatetarjonnasta ja ihanista syysuutuuksista. Voiko kauniisiin kuoseihin, tylliin ja herkullisiin väreihin kyllästyä? Ei voi.




Hotellihuoneessa taas yksi viisaus tulee todettua toteen. Kyllä sopu sijaa antaa, ja kolme naista mahtuu hyvin yhteen hotellihuoneeseen matkalaukkuineen ja lisävuoteineen.

Herkkubuffa rakentuu nopeasti, jokaisen omista suosikeista, totta kai. Nurinkurisesti herkuttelun jälkeen nautimme Puijonsarven alakerrassa Ehta-ravintolassa illallista. Ei kiirettä, pöytä täynnä maukasta ruokaa ja lasi viiniä. Mikä ilta. Juuri tätä tarvitsen.




Käydäänhän me yökerhossakin. Mutta hotellin pehmeä sänky ja juttelurauha  karkkikulhon äärellä vie voiton puolen tunnin yökerhoilun jälkeen.




Sunnuntaiaamuna nautitaan siitä, mitä myös oli kovasti odotettu: runsaasta aamiaisesta. Karjalanpiirakat, hedelmät, juustot ja muikut, kaikki sulassa sovussa.

Hotellista lähdön jälkeen jaloittelemme kovin rauhallisessa Kuopiossa. Syksyyn siirtyessä harva kauppa on avoinna. Sen sijaan tutkaillaan muutamaa nähtävyyttä ja tehdään näyteikkunaostoksia.




Kotona lahjon tytärtä tuliaisilla. Pinnit ja rusetit päätyvät heti pienen prinsessan kutreille. Keitämme kahvit ja nautimme tuliaisleivokset. Kuuntelen pulputtavaa tarinaa siitä, mitä poissa ollessani on tehty.

Arki on parasta ja ihanaa, mutta ystävät ja irtiotot ovat niitä, joista saan energiaa ja perspektiiviä. Elämä muuttuu ja kuljettaa, ystävyydet, jotka on tarkoitettu kestämään, tekevät niin.


4 kommenttia:

  1. Ai että, kuulostaa ihanalta. Meilläkin on pieni tyttöporukka, joiden kanssa tehdään säännöllisesti yhden tai kahden yön reissuja. Parasta vaan on se, että saa syödä ihan rauhassa ja ruuan on valmistanut joku muu kuin itse :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ystävät ja irtiotot ovat todella tärkeitä. <3 Vaikka lähteminen tuntuu välillä niin vaikealta, kuitenkin se palkitsee. Ja tiedän mitä tarkoitat noilla ruokahetkillä, todellakin arvostan sitä, että välillä saa koko ruokailun ajan istua aloillaan ja kestittyä siihen ruokaan. :D

      Poista
  2. Kuulosti aika onnistuneelta reissulta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reissu oli ihana, ja siitä sai pitkäksi aikaa. Nytkin on jo kiva muistella ja odottaa seuraavaa matkaa, vaikka siihen varmastikin on vielä aikaa. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!