Kun vähemmän enemmän

Viikko sitten tuli tunne, että nyt on pakko hidastaa. Päätin, että tuleva viikko sisältää mahdollisimman vähän kalenterimerkintöjä ja enemmän hetkessä elämistä, kun ei päässä ei tao ajatus mitä pitää tehdä seuraavaksi. Vaikka kotiäitiä työt ei paina, kalenterin saa helposti täytettyä erilaisilla menoilla sekä tapahtumilla ja niitä on myös koko ajan helppo keksiä lisää. Tiedätte varmaan, mitä tarkoitan?

Kuluva viikko oli monella tapaa erityinen viikko. Maanantaina palautin avaimet työpaikalle, josta jäin äitiyslomalle kolme vuotta sitten. Suljen oven perässäni viimeisen kerran. Mitä seuraavaksi, sitä en vielä täysin tiedä. Mutta siihen luotan, että elämä kantaa.

Koko viikko tuntui, keventämisestä huolimatta, tahtomattani olevan buukattu täyteen tärkeitä puheluita ja niiden puheluiden päivystämistä. (Se odottelu vasta energiaa vievää onkin) Ja niin paljon ajatustyötä, että keskittyminen mihinkään oli haastavaa. Puhelimen ollessa äänettömällä hermostuksissani vilkuilin jatkuvasti, ettei vaan mitään menisi ohi.

Sitten tuli perjantai. Virastot ja muut tärkeät laitokset ovat viikonlopun kiinni, joten en voi soittaa minnekään, enkä odottaa yhteydenottoa. Tuntui, että oli helpompi hengittää. Aamupäivällä ystäväni tulee kahville ja illalla meillä on leikkitreffit. Olo oli kevyt.

Perjantai-iltana teen kävelylenkin tihkusateessa. Ja nautin. Lauantaina aamupäivällä tapaan tyttäreni kanssa toisen äidin ja hänen tyttärensä. Menemme luistelemaan. Tämä on ainoa suunniteltu ja sovittu meno koko viikonlopulle, jota on odotettu kovasti. Ihan parasta.

Tunnen oloni sporttiseksi kävellessäni tuulipuvussa kohti jäähallia lauantai-aamupäivänä. Tunnen itseni myös vanhaksi, kun muistelen viime luistelustani olevan lähes 20 vuotta aikaa. Jäällä tiedostan hyvin sen, että taidot ovat ruostuneet.

Päivä tuntuu etenevän hyvin ilman kalenteriin vilkuiluakin. Kaupassa vaihdan päivän aterian, katkarapurisoton, lennosta sienirisottoon ja paistettuun loheen. Kalatiski oli liian iso pala ohitettavaksi. Teen ruokaa hitaasti ajatuksen kanssa. Syömme kaikessa rauhassa.

Saunassa levitän hiuksiini tehohoidon ja laske jalat suolaveteen. Illalla nautin vielä lasin viiniä ja katson ruotsalaista rikossarjaa.

Sunnuntaina saan kulumaan tovin jos toisenkin välikausiakenkiä etsiessä. Ensi kerralla taidan suosiolla tilata verkkokaupasta. Ulkoilemme puistossa, jossa emme ole aiemmin käyneet. Kotona vaihdan jalkaan pehmeät housut ja teen nopeasti valmistuvaa ruokaa. Sen jälkeen istahdan koneelle ja suljen kaikki ylimääräiset välilehdet huomiota viemästä. Teen suunnitelmat seuraavalle viikolle ja tuntuu, että vähemmän on enemmän. Vielä muutama tunti viikonloppua jäljellä. Aion nauttia niistä.