Kylmyys meni tänään ihan luihin asti, hui! Mummolareissulla lähdin lasten kanssa kävelylle, mutta pian totesin että on saatava lämpöä vauhdikkaammasta liikunnasta, joten suunnaksi urheilukenttä. Tyttären kanssa juostiin radoilla ja kokeilimme pituushyppyä. On sekin varmaan ollut näky (tällä tarkoitan siis itseäni, onhan viime pituushyppelystä varmaankin parikymmentä vuotta aikaa)! Huomaan olevani tällä hetkellä notkea kuin rautakanki, joten johonkin väliin on lisättävä vähän venyttelyä.
Samalla kävimme leikkimässä vanhan kouluni pihalla. Ala-asteajoista tulvahti mieleen ihan kivojakin muistoja. Samat maalatut pyörätelineet, joiden välistä itsekin juoksentelin. Muuten piha oli uudistettu ja nykyaikainen.
Kylänraittia kävellessä tuli kuitenkin haikea olo. Hiljaista, niin hiljaista. Yhtäkään tuttua kasvoa ei tullut vastaan. Kuihtuva pikkukaupunki surettaa.
Myös sisäleikit ovat maistuneet uuden Lego-paketin innoittamana. Ihanaa, kun äitikin saa päästää sisäisen legoinsinöörinsä valloilleen. ;)
Minä asun omassa kotikylässäni, mutta kaiholla katselen kuinka liike toisensa perään lopettaa ja keskusta kuihtuu:/
VastaaPoistaSurullinen ilmiö, jota myös omalla kotipaikkakunnallani joudun todistamaan. Tuntuu ikävältä, kun palvelut ja sen myötä myös asukkaat kaikkoavat. :(
PoistaTäällä kans piirrelty katuliiduilla, vaikka tuntuu että monesti se on sellaista alkukesän puuhaa useimmissa perheissä. Me ostettiin vasta nyt syksyllä liidut niin jaksaa vielä kovasti kiinnostaa kolmevuotiasta. :) Kivoja tekemisiä teillä!
VastaaPoistaKatuliidut on kyllä huippukeksintö! Onneksi niiden kanssa voi puuhastella vielä syksylläkin, joten iloa on pitkäksi aikaa. :)
Poista