Onnistunut yö

Viime perjantaina vietin illan pois kotoa toista kertaa sitten Pienen Bambimme syntymän. Hän on nyt reilu 10 kuukautta vanha. Lähdin siis viihtymään ja tutustumaan  Asuntomessujen 2014 tarjontaan ja Messujen Yöhön. Messujen yönä messut olivat siis avoinna yöaikaan, klo 21-01. Yöaikaan messukotien ja -alueen valaistus pääsivät oikeuksiinsa. Messukotien lisäksi tapahtuma sisälsi oheisohjelmaa, kuten liittyen valoihin, valaistukseen, puutarhaan ja musiikkiin. Seurakseni sain ihanan Korppiemon.

Olimme sopineet treffit Matkakeskukselle, josta messubussit kulkevat messuportille non-stoppina klo 20.30 alkaen. Lähdin matkaan hyvissä ajoin pyörällä, jotta kerkeän mm. käymään pankkiautomaatilla ja etsiä pyörälle hyvän parkkipaikan. Olen niinkin vanhanaikainen, että vielä käytän käteistä rahaa.

Myös pyörällä ajo voi olla hyvin jännittävä tapahtuma, kun sitä on tehnyt viimeksi lähes pari vuotta siiten. Siinä jännityksessä unohdin syyn, miksi olin lähtenyt matkaan aikaisin ja jouduin pyöräilemään takaisin päin jossain vaiheessa unohduksen hoksattuani.

Kun viimein kaahasin Matkakeskuksella hieman ennen H-hetkeä, oli jono bussiin jo valtava. Ja hyvä parkkipaikka pyörälle etsimättä. Tässä vaiheessa kävi jo mielessä, että näinköhän jäin lehdelle soittelemaan. Bussit saapuivat ja ihmispaljous alkoi valumaan sisään. Löysin tungoksesta pyörälle epämääräisen parkkipaikan, näin Korppiemon ja kipitimme viimeiseen paikalle tulleeseen bussiin. Tilaa olikin vielä hyvin ja saimme jopa istumapaikat. Matka Messujen Yöhön alkoi.

Messuportille päästyämme oli aika jonottaa lippuluukulle. Onneksi pääsimme jonon kärkipäähän ja takanamme oleva jonon pää kerkesi kasvaa aika pitkäksi. Tunnelma oli odottava. Puheensorina täytti alueen. Pääsimme jonotusvaiheessa todistamaan paria hauskaa kommellusta, joten apein mielin ei ainakaan tarvinnut lähteä messuilemaan.

Lippujen osto ja messualueelle siirtyminen oli jouhevaa. Kuljimme suuren teltan läpi. Ei kulunut kauankaan, kun meillä oli jo Topi-keittiön kassit olalla ja vesimelonivartaat kädessä.

Olin asuntomessuilla ensimmäistä kertaa elämässäni, joten en tiennyt, mitä tapahtumalta odottaa. Ensireaktio oli iso WAU! Ihan kuin olisin saapunut pieneen idylliseen kaupunkiin. Kuten Korppiemo sanoi, näky oli  kuin Wisteria Lanella. Pystyin heti samaistumaan yhteen Täykkäreistä.

Kiersimme mielenkiintoisia kohteita ja samalla hain sisustusideoita omaan kotiin ja etenkin tyttären huoneeseen, joka on ollut projektina kesäkuusta 2013. Nyt montaa ideaa rikkaampana ikuisuusprojektikin sai tuulta purjeisiin. Lastenhuoneen kuvista on tulossa kuvapläjäys myöhemmässä postauksessa.

Jotain ajatusta tarttui myös muuta kotia ajatellen:

Ilta alkoi hämärtymään ja valaistukset päästä oikeuksiinsa. Kadut täyttyivät iloisista messukävijöistä ja puheensorinasta. Myös pienet alueen ravintolat vetivät väkeä puoleensa. Kuohuviinibaarin jonon oli niin pitkä, että jopa mekään emme viitsineet jäädä jonoon. Raikastava tuuli puhalsi järveltä lämpimässä kesäillassa. Uhkaavan näköiset tummat pilvet tajusivat vaihtaa maisemaa. Miljöö ja tunnelma oli kuin etelän rantalomakohteessa konsanaan. Välillä täytyi ottaa yhteyksiä kotiin ja kysellä kuulumisia. Hyvin oli mennyt, puurot syötä ja pikkuinen untenmailla.

Aikamme kierreltyämme parkkeerasimme rantabaariin nauttimaan lasit viiniä. Vaihdoimme kuulumisia ja nautimme öisestä järvimaisemasta sekä kaupungin valoista. Näimme myös huikean valotaideteoksen "Maailmaa elää" aitiopaikalta.

Virkistävän viinitauon jälkeen suuntasimme kohti Maailmanpylvästä. Kohteita oli avoinna kerroksissa 2 ja 12. Toisen kerroksen kohteisiin tutustuttuamme siirryimme hissijonoon päästäksemme kerrokseen 12. Jono oli TODELLA massiivinen ja sen eteneminen vaikutti heikolta. Niinpä reippaina naisina otimme jalat alle ja siirryimme portaita pitkin seuraavaan kohteeseemme. Päivän kuntoiluosuuskin oli näin suoritettu.

Maailmapylvään asuntojen sisustukset saivat minussa aikaan ihastuneita huokauksia ja suosikikseni valikoitui Draama Queen. Maisemat korkealta olivat kerrassaan mahtavat. Takaisin maan tasalle pääsimme rakennushissin jännittävällä kyydillä.

Kello lähestyi yhtä yöllä ja tuli aika siirtyä kohti pääporttia ja bussikyytiä takaisin kaupunkiin. Huristelimme linja-autolla keskustaan ja päivä alkoi tulla päätökseen. Polkupyöränikin löytyi siltä laittomalta paikalta, mihin sen jouduin kiireessä jättämään.
Kotimatkalla 15 vuotta nuoremmat kollit pyysivät kokeilemaan hauiksiaan. Viileänä naisena käänsin katseeni muualle ja poljin hieman lujempaa.

Ilta oli yksi kesäni hienoimmista. Olen nyt monta ideaa, muistoa ja iloista mieltä rikkaampi. Korppiemon kanssa sovimme jo treffit asuntomessuille Vantaalle 2015.